JPostin artikkeli liikenteestä

http://www.jpost.com/Magazine/Crash-test-dummies-486885

 Kun teitten järjestelmä  kohentui Israelissa, liikenneonnettomuudet ensin  vähenivät, mutta nyt viime vuosina on tapahtunut U-käännös ja onnettomuuksien määrä on nousuun päin. Suurimmat tekijät ovat   arabien aiheuttamat liikenneonnettomuudet, sekä trukki- ja  kuorma-autoihin  liittyneet onnettomuudet.  Lehti toteaakin että tiet ovat jo valmiina ( kuten Messiaan tuloa varten pitäisikin olla), mutta messiaaninen henki, liikennekohteliaisuus, ei ole vielä ilmentynyt.

Tosiaankin voi sanoa, että  kautta maan torvet törähtelevät, nimittäin autojen signaalit kautta vuorokauden.  Mitä pienimmistäkin syystä käytetään äänisignaalia, ainakin Haifassa. Toinen asia on ne parkkipaikat.  Haifan vanhat kadut ovat niin kapeita, että autot parkkeerataan tiheästi katukäytävälle nokka talon seinämää vasten niin, että  jalankulkijat joutuvat useinkin ohittamaan autoja ajokaistan kautta ja silloin on oltava tarkkaavainen ja vikkelä: Katso ensin vasemmalle, sitten kerran oikealle , vielä kerran vasemmalle- ja vielä  oikealle- ja juokse! Moni hyvin kapea katu on yksisuuntainen, joten autovirran suunta voi olla oikealta.  Mutta vanhemman  Haifan tilanne ei ratkea vain liikennesäännöillä,  vaan   ajan mittaan talojen  uudistumisen myötä ja korttelien kaavoituksen avulla. Maan  uusissa asutuksissahan on  leveät ja turvalliset kadut -  Amerikan tapaan  Autojen jatkuva  virta oli mielestäni  aivan uusi elämys, sellaista tiheyttä ei  ole täällä Göteborgissa kuin klo 16 ruuhkassa  tunneleissa tietyömaitten kohdalla jonkin kaistan ollessa tukossa. Tätä maksimaalista ruuhkaa oli  eniten Tel-Avivissa ja useimmat pyörivistä autoista olivat  niitä, jotka etsivät parkkipaikkaa.  Ruotsissa on mahtavia  paikoitustaloja  ja ehkä niitä löytyy Israelistakin  kun vain tietää etsiä niitä.

Yhden asian huomasin yön pimeässä: Joissain teissä  valkoiset viivat olivat hyvin  vaikeasti nähtävissä. Sellaisia voisi sivellä  useammin heijastaviksi. Niistä viivoista on yöajoissa apua ainakin Pohjolassa, ja varmasti myös Israelissa. Ajoimme täysikuun aikaan. Ilman kuuta valkoiset viivat ovat vielä olennaisempia.

 Israelissa harrastetaan pyöräilyä  ilmeiseti enenevissä määrin .   En tiedä onko pyöräreittejä erikseen, Mutta ainakin autoteillä näkyi pyöräilijöitä suurine pakkauksineen. Aravan laaksossa  Tsukimin kohdan  kahvilassa tapasimme pyöräilijän  tauolla. Hän oli tullut  pakkauksineen eilatista ja oli jatkamassa 90- tietä Suolameren pohjukkaan päin. Hän oli saksalainen nuorimies,  joka oli päättänyt pyöräillä Israelia yksikseen  ristiin rastiin. Taisi ehtiä ennen hiekkamyrskyä ylämaan puolelle Aravasta.

Siellä missä on moderneja teitä, ne ovat tosiaan  hyviä, ehkä paremminkin  suunniteltuja kuin Pohjolassa, eli amerikkalaiseen tyyliin. Mutta Israelin  pieni maa on tosi laaja kun ajattelee tieverkoston  tasapuolisia tarpeita - tarve hyvästä tiestä on sama  joka puolella. Maan  kasvustonkin  kohentamiseen on avuksi kun taimi- ja maa-aineskuljetus voidaan tehdä joka puolelle hyivn. istuttajien ja kastelijoiden  kuljettaminen,  kastelujärjestelmän luominen- siis oli kyseessä  mitä tahansa , aina tarvitaan ensin tietä.  Koska  erämaan kuivuus ja kuumuus on todellakin hengenvaarallinen tekijä, hyvä tie ja hyvät liikennevälineet ja  kommunikaatiomahdollisuudet ovat asian  A.  Pienellekään  erämaa-ajelulle ei kannata lähteä varustautumatta  vedellä, varjostavilla vaatteilla ja kommunikaatiovälineillä. Minulle on olennaista veden lisäksi mineraaleja antava ravinto, koska olen sellainen "kaliumin menettäjä",  pidin mukana  juomaveden lisäksi hedelmiä, appelsiineja, banaania ja suklaamassa Nutellaa, jotka  antavat  kaliumia, magnesiumia ja energiaa hyvin.

Israelissakin on alettu tehdä liikenneympyröitä kuten  Suomessa ja Ruotsissa, yhä useampia, koska niiden  ihmeellinen nopeutta hillitsevä vauhti korvaa monta liikennevalvontalaitetta ja jopa liikennepoliisia.  Ruotsissa kylvetään myös niitä vauhtia hiljentäviä pavlovilaisia kumpuja esim koulujen kohdalla.  että vauhdit saadaan alas- muuten  nitkahtaa ajajan niskat ja auto saa aika tällin sekin.

Benjaminin ja Juudan alueen  huimat mäet ja kurvit on saatu  hienosti oikaistua. Samaa toivoisi Meromin- Safedin seudulle. Tietysti on elämys   matkustaa niitä jyrkkyyksiä, mutta entä jos on sadeaika, liejua tiellä, ehkä jäähilettä ja sumua?  Tietyisti  sellaiseen  hurjaan ajoon tottuneet ovat hyviä ajajia ja autotovat  hyvin katsastettuja, jarrut ja vaihteet toimivat - siis kaikenkaikkiaan Israelissa ajetaan hyvin. Niissä oloissa tasaista Suomennientä  Hämeessa ja Varsinais-Suomessa alamailla ajokorttinsa saanut  istahtaa mieluummin bussiin, oli sitten arabi tai juutalainen israelilainen auton ratissa. Jotenkin tuli mieleen Villi Länsi kun viiletettiin busseilla vuoristoja. Mahtavaa!

Mieluiten, jos  itse olisin ratissa,  ajaisin  Asseria, Saaronia tai Aravaa myöten. Tyttöni joka suurimmaksi osaksi ajoi Israelin matkan aikana, on hankkinut ajokorttinsa Tanskassa ja ajanut autoa Färsaaren vulkaanisten vuorten rinteitä kiertävillä serpentiiniteillä, jossa tien vierellä on pudotus  Atlantin mereen-  sekä Norjan vuoriston kapeilla mutkaisilla, jyrkillä yhden kaistan teillä , joten hänelle  Meroninkin ja Safedin  kaksikaistaiset asfaltoidut  serpentiinitiet ja  Suolameren laakson  rinteen  jyrkkämutkaiset tiet  olivat  mietoa laatua, päällystettyjä, merkattuja,  kaiteellisia, kaksikaistaisia ja selkeät liikenneohjeet antavia.

Koska Israelissa ei ole vielä  kattavia raitiovaunulinjoja  ja jokapaikan bussilinjoja kuten esim  demokraattisessa Göteborgissa, on ymmärrettävää, että pikkuautojen määrä yhä nousee ja nousee, kun taas täällä Göteborgissa puhutaan miljööajattelusta ja kollektiivisen kulkuvälineen käytöstä  miljöö ja ekonomiasyistä. Göteborgin Kaupunki koettaa busseilla ja laajalla raitiovaunuverkolla  tavoittaa kaikki  kyläyhteisöt  kattavasti ja  ajallisesti  tiheästi, jolloin  väkimäärä yhdessä bussissa tai vaunussa  ei paisu yli äyräiden.

   Tällä kertaa  Israelissa pikkuautot ja Sherut, Monit -järjestelmät  ovat  välttämätön  vaihe  liikkuvuuden varmistamisessa joustavaksi.   Parkkitalot olisivat kyllä asiallisia esim kaupunkien ulkopuoliseen maastoon ja sieltä käsin voisi  ottaa kaupunkialueen sisäliikenteen  bussin tai raitiovaunun. Ehkä siellä muuten on parkkitaloja, mutta emme niitä vain löytäneet.

Miten voisi onnettomuuksien määrää alentaa niissä oloissa?
 Tähän täytyisi  analysoida joka onnettomuduen mekanismi viime vuosilta ja sitten katsoa missä on syy.
Kuhmuisia ja  kivenjälkisiä autoja oli aika paljon verrattuna Ruotsin oloihin. Meidän vuokra-automme oli niin moderni, että siinä oli parkkeerausapukin. Skärmistä näkyi auton liikeet  edessä ja takana olevan auton suhteen,  joten  erittäin pieneenkiin tilaan "fickparkering" onnistui.

Hotellikin tarjosi parkkipaikan ilmaiseksi. Erittäin pieni neliömäinen alue, jossa ensin on perällä kaksi autoa ja sitten niiden edessä kaksi autoa. Saimme epäkiitollisen paikan  eturivissä ja takarivistä ulostunkeutuva(t)   ei(vät)  tosiaan selitellyt(/lleet),  miten oli(vat)  sieltä  päässyt varhaisaamuna  ulos pyytämättä meitä siirtämään autoa ensin edestä pois. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Kaikenkaikkiaan  Israelissa oli mukava matkustaa uusilla junilla, busseilla, vuokra-autolla, Sheruttaksilla, Monit-taksilla. ja  rinteitä myöten kävellen portaita.  Uutta Jerusalemin raitiovaunua emme ehtineet koematkustaa, mutta näimme sen.  Pyöräilyäkään emme harrastaneet. Kuumuus olikin yllättävän korkea. Autossamme  oli hyvä tuuletus ja viilennysjärjestelmä, joten emme kärsineet  kuumuudesta pikkuautomatkoilla edes Aravan tien ajossa!  Ein Gedistä Qalyat uimapaikkaan ajoin  autoa vuorostani.  Etsin  jotain uimapaikkaa jostain kohtaa, koska Ein Gedi oli sulkeutunut juuri minuutilleen kun tulimme sinne Eilatista.  Siinä sitten lähdin tarkistamaan, jos Qalyatin ranta on vielä olemassa ja olihan se! Aivan ihastuttava löytö ja se oli vielä auki  19:00 asti.  Tämä suolameressä uinti on yksi matkamme kohokohtia.  Lisäksi saimme sieltä matkamuistokaupasta  juuri niitä kortteja ja matkamuistoja joita halusimme! Hamsat kotiväelle myös.

Täysin tyytyväisinä  matkaamme istuimme siten Norwegian Airlines -lentokoneen ikkunapaikalle ja cumuluspilvet alla tulimme Kööpenhaminaan.
Sieltä Pohjois-Jyllantiin junalla. Yöllä oli satanut Holstebrossa.  jossa tyttäreni asuu ja on töissä.
Sieltä sitten lähdin bussilla Aalborgin kautta  laivalle ja Fredrikshavenista tulin Göteborgiin Stena Line laivalla. Poikani oli vastassa satamassa pikkuautollaan lastensa kanssa ja toivat minut kotikylään Angeredin Rannebergiin.

Israel  oli  valmistautumassa  juuri  presidentti Trumpin tuloon, joten päässimme ajoissa pois niistä suurjärjestelyistä  ja sulkutilanteista liikenteessä ja terminaaleissa- liikenteen oleessa  vielä  normaalitilassa.  Ehdimme myös Aravan tieltä ennen hiekkamyrskyä.