Salomonin ajatuksista Saarnaajan kirjassa

Kuningas Salomon tiesi ja näki jo kauan siten  asian, joka sittemmin tapahtui:
Srn. 8: 10.
Pahat ihmiset  tässä maailmassa  kulkevat pyhäkköön ja  saavat  aikanaan kunnialliset hautaukset ja rauhassa siirtyvät  lepoonsa- mutta  ne jotka vanhurskaudessa vaeltavat  ajetaan pois Pyhstä paikasta.
Siis  se että Israel kielletään omalta pyhimmältä paikaltaan on sitä ihmiskunnan luontaista vanhan aadamin sydämen pahuutta. Ei se ole Jumalan Hengestä, että Juudan kansa ei saa kokoontua  rauniokumpujen vuorelleenkaan missä Salomonin Pyhäkkö aikanaan seisoi.
Salomo sen näki jo tuhannet vuodet sitten ja koki  tämän maailman menon turhuuden- hän, kuningas, oli joka solullaan  korottanut Jumalan kunniaa ja  tekemällä niin kauniin temppelin kuin hänen aikanaan oli mahdollista että kansat saisivat sinne kokoontua ylistämään ja kiitämään Juamlaa ja myös anomaan Jumallata yksilökohtaista johdatusta, hän näki että kyynärpäätaktiikalla pahuus tunkeutui  siihen pyhäkköön ja  nöyrät hiljaiset uskovat karkoittuvat jonnekin kauas periferiaan.
ja lopulta - pakanat ottivat tämän  ryöstetyn ja tuhotun  jalansijan, kaikenlaiset  erilaiset pakanakansat,  ja lopuksi  estivät Salomonin kansaa sinne tulemasta.

Salomonin poika Jeesus tuli sinne - Taivaan esikoisena-   ja  sai  tulisen siivousvimman yhtenä hetkenä- mutta sitten palasi taas  ihmiskehonsa voimien  rajoihin ja meni piiloon pylväikköön, periferiaan maan hiljaiseten luokse - Ei ollut aika että Jumala taivaasta tulee muuttamaan aineeseen , kiveen, sidotun  tilanteen Pyhäkössä   Ensin Hän on muuttava kansojen sydämet, ajatustavan, hengen.

Kun Pyhä Henki taivaasta ensilyhteen ajan jakson jälkeen täyden leivän päivänä helluntaina tuli ensimmäisen kerran Hänen lähettämänään- pyhäkössä oli  tulvillaan Israelin kansaa tuhansittain  Jumalan hengessä kokoontumassa- mutta  siitäkin seurasi vielä 2000 vuotta sitten sinkoutuminen koko maailman ääriin.- Ei ollut aika vielä,  että vanhurskaat hallitsevat pyhäkön vuorta ja Siionin vuorta. että joka kivikin  on Jumalan Hengen astinlautaa, johon Jumala mielisuosiossa, suojaavana,  laskeutuu.
Jumalalla on suunnitelma maailman pelastukseksi ja siinä asteittaisessa suunnitelmassa on  hengenvaarallista  tehdä jotain,  mikä on vastoin Jumalan kellonaikoja.  Vastassa voi seisoa jokin  suuri enkeliruhtinas, jolla on jokin tehtävä,  jota  Jumalaan uskovat seurakunnat  eivät  vielä käsitä. Tässä olisi paras katsoa  Danielin näkemiä asioita ajan kellosta. Kyllä sitten kun  suuri enkeliruhtinas seisoo Israelin tukena, on asiat  toisella tavalla. On aikoja että on mentävä kammioon ja suljettava ovet.  on aikoja jotka todella ovat pahat kuten nyt:  Srn. 9:12.